I'm alive

Noniin mistäs sitä alottais.. Täällä ollaan..hengissä siis:) Nyt on kolme yötä takana meidän Swazi kämpässä ja pikku hiljaa alkaa jo tottumaan ehkä tähän Swazimaahankin!
Kämppä on tosi kiva. Ei nyt mitään luksusta mutta ei sitä kukaan täältä lähtenytkään hakemaan. Vettä tulee, hella on ja sähköä saa. Suihkukin toimii hyvin(ainakin välillä).. hätä keinot keksii jos isompi hana ei toimi, niin sitten kylpyyn kyykkyyn vaan ja pään ahtaaminen pienemmän hanan alle:D okei no joo tajuttiin me ottaa sitten pesuvati mihin valuttaa vettä ja kaataa se päälleen. Samalla tavalla kun mökeillä on tehty jo lapsesta lähtien.

Ensimmäiset vaikutelmat Swazimaasta on ihan hyvät. Tää Mbababe missä me asutaan on kaupunki joten ei saa sellaista Afrikka käsitystä kun itellä oli. Safareita odotellessa.

 Matka meni suht ok. Tavarat tuli perille ja kaikki säilyi hengissä. Lennettiin Helsingistä Istanbuliin noin 3 tuntia jonka jälkeen venattiin pari tuntia ja lennettiin Istanbulista Johannesburgiin 10 tuntia. Se tuntui kyllä pikkasen liian pitkältä mun makuun. Puolessa välissä meinas usko loppua kesken ja tosiaan yö aika oli kun lennettiin ja unta ei silti saanut kun sen 15 min. Ruoat oli hyvät ja lentokone muuten hyvä virikkeineen. Johannesburgin passintarkastuksen ja pienimuotoisen kuulustelun ”mitä me täällä tehdään” jälkeen venailtiin tunti että meiän kyyti saapus ja päästiin jatkamaan 4 tunnin minibussi matkaa Swazimaahan. Maisemat oli ihan mahtavat!!! Aurinko paistoi ja lämmintä oli. Swazimaan rajalla meni sellanen reilu puoli tuntia kun piti juosta kymmenessä eri paikassa hakemassa miljoona leimaa. Se oli jotenki turhauttavaa kun on tottunut siihen Euroopan kohteissa että näyttää passin ja thats it. Ei kysellä sen kummempia eikä tarvi monessa eri paikassa miljoonalle eri henkilölle näyttämässä naamansa.

No paikalle päästiin ja löydettiin Jorma(yhteyshenkilö Swazimaassa), joka toi meiät kämpille ja jätettiin kamat, jonka jälkeen lähdettiin kauppaan ja hakemaan meille Swazimaalaiset liittymät sekä netti + ruokaa of course. Ilta menikin tavaroita laitellessa ja ihmetellessä mihin sitä ollaankaan tultu. Mulla tietty iski koti-ikävät ym. heti mikä ei tullu yllätyksenä kun kerta tiedostan olevani niin hemmetin läheisriippuvainen ja varsinki siihen yhteen ihanaan<3. Onneksi Suomesta Swazimaahan soittaminen ”alennuskoodilla” maksaa vaan 0,24€/minuutti joten pystyy puhumaan toisen kanssa joka päivä.

Varsinaista kulttuurishokkia ei oo vielä tullut, vaikka ihmiset kadulla tuijottaaki ja kattelee että ketkä valkolaiset siinä kulkee. Moni ihminen moikkailee mikä täällä on tapana ja kun heille moikkaa takas ni alkavat hihittää:D hahi se on jotenki  niin hauskaa.. Enemmänki kulttuurishokkia mulle on tuonu sopeutuminen muiden kanssa asumiseen pidemmäks aikaa, koska en oo sitä koskaaan kokenut. Mutta onneksi on entuudeltaan tuttuja ja ihania tyttöjä mukana niin mikäs siinä. Ollaan tavattu myös yksi toinen suomalainen opiskelija ja ollaan suunniteltu yhdessä jo matkoja eri puolille Swazimaata. Toivottavasti nyt viikonlopuksi jo päästäisiin jonnekkin.

Alla muutama kuva Swazimaan pääkaupungista meidän koti-alueelta Mbabanesta. Kuvien lataaminen kestää kauan hitaan netti yhteyden vuoksi joten niitä voi aika hintsusti tulla täällä, mutta yritän aina muutaman sinne tänne tunkea. :)



                    (Mbabanen näkymiä)





                          (Mbabane)